Elina Valkealahti: Kadotettu maisema

 

 

En pitänyt lapsena eläinsaduista. Olin yksitotinen, hymytön lapsi, joka halusi maailman olevan ymmärrettävän ja turvallisen. Puhuvat eläimet pelottivat minua. Luin satuja, mutta en eläinsatuja. Disneyn steriilit ja ennakoitavissa olevat lörpöttelevät bambit, kanit ja kissat kestin, niillähän oli animaatioissa ihmisen äänet. Faabeleissa eläinten äänet kuuluivat sisälläni.

Kun Elina Valkealahti, Elegia, kertoi minulle julkaisevansa kirjan, jossa pääosassa ovat eläimet, täytyy tunnustaa, että voihkaisin pettymyksestä, sillä en vieläkään osaa lukea eläintarinoita. Ristiriitaisin tuntein tartuin Kadotettuun maisemaan, ennakkoluuloista huolimatta halusin lukea kirjan, koska juuri Elegia oli kirjoittanut sen.

Kahden sivun jälkeen se, että äänessä olivat Kirahvi ja Lintu, menetti merkityksensä. Tarina nielaisi minut mukaansa.

Voisin kirjoittaa, että kirja kertoo yksinäisyydestä, luottamuksesta ja ystävyydestä. Että Elegian kieli on hiottua, että lauseissa ei ole mitään tyhjää. Että pidin Elegian kollaasinomaisesta tavasta kirjoittaa.

Viime keväänä en olisi pystynyt lukemaan tätä kirjaa. Olin liian huonossa kunnossa, olin aika ajoin valmis heittämään pyyhkeen kehään. Nytkään lukukokemus ei ollut kevyt. Elegian teksti työntyi ihoni alle, tunnistin itseni niin monessa kohtaa, niin monella sivulla, niin monessa hahmossa. Lukiessani tajusin kertaavani omia kokemuksiani ja toisinaan tuntui kuin olisin istunut terapeuttini luona, tehnyt oivalluksia itsestäni, yrittäen löytää itkua, etsien armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan.

Ravisuttavaa. Olisin voinut lukea kirjan eläintarinana, jännittää juonenkäänteitä, pidättää henkeäni kääntäessäni sivuja. Pidätinkin henkeäni, mutta eri syystä. Teksti teki toisinaan niin kipeää, että oli pakko lopettaa lukeminen. Sanat ja tunteet tulivat liian lähelle, ylitsevuotavuus samaistumisessa otti voimilleni.

Ihminen, joka on kirjoittanut tämän kirjan, ei saa vihata itseään, ei saa miettiä oikeutusta olemassaololleen, ei saa kuvitella olevansa turha ja hyödytön. Lempeyttä ja myötätuntoa itseä kohtaan.
Sitä toivon meille.

*** 

Elegia kirjoittaa kokemuksiaan omakustantamisesta, kirjallisuudesta ja muistakin mielenkiintoisista ajatuksista täällä.

***

Books on Demand
ISBN 978-952-286-494-9, pehmeäkantinen, 136 sivua

***

 

 

 

Tears For Fearsin laulu Mad World vuodelta 1982. Muita sunnuntaiklassikoita täällä.