Isältä tyttärelle, tyttäreltä isälle
10 marraskuun, 2019 24 kommenttia
Isä opetti minut keskustelemaan, perustelemaan kantani, mutta myös kuuntelemaan heitä, jotka olivat eri mieltä. Erimielisyys ei tehnyt huonommaksi tai arvottomammaksi.
Kaikkia ihmisiä piti kunnioittaa.
Isä seisoi keittiössä paistamassa lettuja, kun tulin koulun jälkeen ystäväni kanssa kotiin. Ystävä ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt miestä esiliina yllä, ei ylipäänsä miestä keittiötöissä. Hän muistaa asian vielä vuosikymmenien jälkeen, muistaa, mitä hilloa laitoimme lettujen päälle.
Isä auttoi matematiikassa ja historiassa. Hän piirsi selventäviä kaavoja, auttoi ymmärtämään historiaa laajemmin kuin muistamaan pelkät vuosiluvut.
Enää en pysty kertomaan isälle, miten rakas hän oli minulle. Onneksi hän tiesi sen aina.
Onneksi myös minä.
***
Viikon 46 krapusanat ovat esiliina, kunnioittaa, rakas.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
riitta k
Aimarii
Elegia
Ilona Winebridge
Repu
SusuPetal 
Melkein tuli tippa silmään, niin kauniisti kirjoitit isästäsi. Eikä ihme, että ystäväkin muistaa lettuja paistavan isän. Meillä ei isä ollut keittiössä ruokaa tekemässä, se oli äidin valtakunta. Mutta isä opetti minulle mm puutöitä. Isä myös opetti minut uimaan.
Isä piti ruuan laitosta, äidille jäi leipominen, Cara. Isä myös siivosi ja käytti meitä lapsia neuvolassa ja lääkäreillä.
Kaunis muisto isästä 💕 Minunkaan isäni ei viihtynyt keittiössä, puutyöt olivat myös hänelle enemmän mieleen: väkersi minulle nukkekodin vanhaan kelloon ja veljelle hienon pyssyn mm.
Sieltä siis kellonukkekotiharrastuksesi on lähtenyt, Riitta ❤
Tässä mun krapu, lapsuus ja isä mielessä myös täällä: https://digi-passions.blogspot.com/2019/11/krapu-vko-46-hyvaa-isanpaivaa-isa-sinne.html
Lisäsin sinut listaan, Riitta.
Isäsi on ollut kunnioitettava, rakastava isä. Keskustelutaito, toisten eriävien mielipiteiden hyväksyminen ja kanssaihmisten arvostaminen yleensäkin, ovat asioita joita tulisi jokaisen vanhemman opettaa lapsilleen.
Rakkaus, molemminpuolinen, välittyy tekstistä ihanasti. Lettuja paistava isukki, upeaa.
Kaunis, hyvänmielen krapu
Isä oli hyvin moderni mies, Saassa, hoiti meitä lapsia, teki kotitöitä jne. Pitkään luulin, että kaikki sen ikäpolven miehet ovat sellaisia!
Muistelet niin kauniisti isästäsi. Olet saanut arvokkaita ohjeita häneltä elämän eväiksesi.
Kirjoituksesi sai myös minut muistamaan isää. Olen kiitollinen hänelle, kun salli minun oppikouluun pyrkimisajatukseni, vaikkei pieneltä syrjäkylältä juurikaan silloin tytöt päässeet oppikouluun, varsinkin kun koulu oli naapurikunnassa.
Ajattelin ensin itsekin kirjoittaa jotain isään liittyvää, mutta se ajatus lopahti esiliinaan!
Kirjoitin jotain muuta ja valmista on.
Isä oli humaani ja ystävällinen, Aimarii, sellaisena hänet muistan.
Onneksi pääsit oppikouluun, vanhempia on monesta kiittäminen.
Lisäsin sinut listaan!
❤ ❤ ja vielä yksi ❤
❤ Kaari
Hienoja muistoja sinulla isästäsi, ja kauniisti siitä kirjoitit. Tuosta essu päällä olevasta isästäsi tulee mieleen oma isäni, joka muutaman kerran vuodessa laittoi myös essun päälleen,mutta sulkeutui keittiöön, jonne ei saanut mennä, ja kun ovi avautui, oli siellä ihanaa kiinalaista ruokaa ja maailman parasta kermatoffeeta, ja vieläkin harmittaa etten koskaan pyytänyt ohjetta …
Voi harmi, ettet pyytänyt sitä kermatoffeen reseptiä, Jael! Maistuivat varmaan hyviltä ❤
Kaunis kirjoitus isästä, lämmöllä muistettu ❤ Minullakin isäni oli se, joka hoiteli keittiöhommat (mikäli niitä edes tehtiin). Itse olen tullut äitiini keittiöhomissa 😀
Krapusanat on minulla tallessa, mutta ajatushautomo vielä jyllää. Nyt on itse asiassa hieman liikaakin ideoita päässä. Lähden niitä nyt lenkille järjestämään.
Ajatushautomo on hyvä asia, Elegia, onneksi ei ole kiirettä näiden krapujen kanssa ja väliinkiin voi jättää.
No ei tasan voi jättää väliin, kun tästä on alkanut muodostua minulle sellainen kiintopiste (sekä itse krapuilu että niiden lukeminen) jollaista just nyt tarvitsen! 😀
Kiintopiste ❤
Noni, tällainen syntyi eilen lenkillä. Oli muuten hauska lenkki!
http://elegiassilence.blogspot.com/2019/11/runoileva-kannibaali.html
Lisäsin herkullisen ja maittavan krapusi listaan, Elegia ❤
Isän perintö elää henkisesti tyttäressä.
Toivottavasti edes pieni osa, Helmipöllö.
taas mukana pitkästä aikaa krapuilussa.
https://viinasilta.blogspot.com/2019/11/kulttuuriperintoa-tamakin.html
luin ilolla krapuasi, isäsi on todella ollut aikaansa edellä, uskaltanut olla juuri sellainen mies ja isä, kuin itse on halunnut aidosti olla!
minullakin oli isänpäivän kunniaksi ajatuksena kirjoittaa omasta isästäni. esiliina viekoitteli kuitenkin kirjoittamaan äitiini liittyvän muitelon. tavallaan tarinan takana myös isäni, hän lämmitti leivinuunin aina leivontapäivänä äidille valmiiksi.
Isä oli todellakin moderni mies, Ilona. Vasta aikuisena tajusin sen, lapsena sitä piti ihan tavallisena miehen mallina.
Lisäsin ruisleipäisen krapusi listaan.